Mitä leipominen sinulle merkitsee? Millainen on se hetki kun päätät alkaa leipomaan? Mitä leivot mieluiten?
Tässä muutamia kysymyksiä, jotka itsellä aina silloin tällöin käy mielessä. Miksi leipominen kuuluu elämääni, miksi siitä niin kovasti tykkään.
Itselleni tämä ala on ammatti, lisätyö, harrastus, rentoutumista ja purkautumispaikka. Työpäivät leivon toisen palveluksessa, kotona sitten teen lisäksi kaikkea muuta.
Milloin sitten leivon kotona? Silloin kun saan tehdä ihanien toiveiden mukaan kakkuja erilaisiin juhliin. Tykkään siitä kun saa ihan rauhassa puuhailla ilman mitään kiirettä. Toki välillä on niitäkin hetkiä kun ei innostaisi yhtään aloittaa tekemään kakkupohjia tai väkertämään koristeita mutta yleensä siinä niin käy että kun alkuun pääsee niin se onkin sitten mukavaa puuhaa.
Aina en kuitenkaan tee tilauksia, tykkään leipoa myös vieraille ja ystäville. Ihana on saada vieraita kotiin. <3
Leipominen on itselleni myös tekemistä, jossa saan ajatukset laitettua ikävistä asioista muualle. Siitä mistä tykkää, sitä voi tehdä melkein milloin vain. Vaikka olo olisi huono ja mieli maassa niin silti leipominen minulla auttaa siihen olotilaan. Mutta leipominen ei saa olla pakollista ja kellon kanssa tekemistä, se täytyy olla leppoista ja kiireetöntä.
Olen nyt viimeisen vuoden ajan kärsinyt kasvojen alueen hermokivusta. Te, joilla on hermosärkyä ollut tai parhaillaan on niin varmasti tiedätte millaista se särky on. En kenellekään soisi sitä särkyä. Itse sain hermosäryn epäonnistuneen hammasresektion yhteydessä. Onko lukijoissani sellaisia, jotka kärsivät saman tyyppisestä kasvojen alueen hermosärystä?
Minulla kävi vähän epäonnisesti kun monen vuoden etsimisen jälkeen löysin ja sain apua purentaongelmiini yksityiseltä hammaslääkäriltä niin sitten kun ne ongelmat saatiin vähemmäksi niin sitten toisessa paikassa tehty hammasresektio aiheutti tämän hermosäryn. Onneksi olen löytänyt ihan viime viikkoina ihanan lääkärin, jolla on tahto ja halu auttaa ja etsiä kaikin keinoin helpotusta hermosärkyyn. Tällaiset lääkärit ovat ihan kullan arvoisia, niin harvassa ne ovat minulle kohdalle osuneet. Onneksi niitä on kuitenkin tullut tielleni. <3
Tämä omena-viikunagalette syntyi juurikin tällaisena huonona ja kipeänä päivänä. Leipomista ja valokuvaamista, näitä tehdessä ajatukset siirtyivät parempaan päin.
Kerta valokuvaaminen on minulle mieluista tekemistä niin kuvia tuli sitten otettua jokaisesta valmistusvaiheesta. Valmistusohje on siis tekstein ja kuvin. ;)
Pohja
2 1/4 dl vehnäjauhoja
½ dl maissijauhoa
1 tl kanelia
3 rkl sokeria
100g voita
3 rkl kylmää vettä
Täyte
2 rkl omenasosetta
3 omenaa
1-2 viikunaa
Pähkinäcrumble
40g pähkinöitä
3/4 dl kaurahiutaleita
½ dl ruokokidesokeria
1 rkl vehnäjauhoja
Voiteluun
1 kananmuna
Valmista pohjataikina. Sekoita kuivat ainet keskenään ja nypi niihin sekaan kylmä voi. Lisää lopuksi kylmä vesi ja sekoita tasaiseksi. Laita taikina jääkaappiin täytten teon ajaksi.
Viipaloi omenat ja viikunat.
Laitan crumblen aineet esim. tehosekoittimeen ja surauta aineet nopeasti murumaiseksi seokseksi.
Kauli taikina leivinpaperin päällä pyöreäksi levyksi. Levitä pohjalle omenahilloa. Lado pohjalle viipaloidut omenat ja viikunat, jätä reunataikina tyhjäksi. Ripottele lopuksi pinnalle pähkinäcrumble. Käännä taikinareunat täytereunan päälle. Voitele reunat kananmunalla.
Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia.
Tämä herkku sisältää suhteellisen vähän sokeria. Pohjassa ei ole kuin 3 rkl ja crumbleen käytin ruokokidesokeria. Voit käyttää halutessasi myös fariini- tai muscovadosokeria.
Tämä pähkinäcrumble sopi kyllä tosi hyvin tähän. Ihanan rapsakkaa ja ei niin makeaa.