sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Tuhannen tuskan kahvila


Blogini ei ole sisältänyt aiemmin kahvila-arvosteluja tai mitään muutakaan siihen liittyvää. Nyt tuli kuitenkin tunne että tästä paikasta on ihan pakko jotain kirjoittaa, niin vaikuttava paikka se oli. Tämä ei ole mikään maksettu mainospostaus vaan ihan omasta tahdosta. :)

Syksyisenä sunnuntaipäivänä suuntasin ystävieni kanssa auton kohti Loviisaa. En ollut koskaan aiemmin siellä käynyt vaikka ei se ole kuin tunnin ajomatkan päässä kotoani. Googlettelimme ruoka- ja kahvipaikkoja. Luimme jo netistä arvosteluja Tuhanne tuskan kahvilasta, joten se oli itse käytävä katsomassa. Paikka sijaitsi Mariankatu 2:ssa.
Kuvat olen ottanut puhelimella.


Kadut olivat sunnuntaina hiljaiset, yhden kadun varressa oli Tuhannen tuskan kahvilan kyltti, juuri se paikka mitä etsimme. Oven avattuamme astuimme johonkin ihan uskomattomaan paikkaan, paikkaan jollaista en osannut olevan edes olemassa. Se tunnelma siellä oli ihan omaa luokkaa.

Istuimme pitkän pöydän ääreen kunnes herttainen kahvilanpitäjä tuli kysymään mitä haluamme. Hän esitteli mitä suolaista ja makeaa tarjottavaa on tänään tarjolla. Moni leivonnainen kuulosti herkulliselta mutta päädyimme omenatorttuun vaniljamöllön kera. 

Kahvi siellä ei ollut pannussa seissyttä vaan kohta alkoi keittiöstä kuulumaan kahvin tippuminen pannuun. 


Kahvilassa oli todella hieno kokoelma erilaisia posliiniastioita. Kahvi tuotiin pöytään posliinipannussa kuten myös maito/kerma. Kahvikupit ja asetit olivat myös vanhoja posliiniastioita. Totesinkin siellä että en ole varmaan koskaan kahvilassa juonut tällaisista astioista.


Tänne olisi voinut jäädä pidemmäksi aikaa istumaan, niin ihana rauha oli siellä paikassa. Muita asiakkaita ei ollut kuin me, kello oli jo niin paljon että kahvilan päivä oli kohta päättymässä. Saimme kuitenkin istua siellä ilman kiirettä, kahvilanpitäjä touhus rauhassa omia hommia siinä. 

Lähdimme maksamaan syömisemme kunnes meiltä kysyttiin että haluaisimmeko loput pullat ja munkit mukaan että niitä ei tarvitsisi roskiin heittää. Päivä oli päättymässä ja huomenna leivotaan uudet pullat. Saimme kaksi pussillista herkkuja vielä mukaammekin. Niin tyytyväisin mielin lähdimme ajamaan kotia kohti ajatuksissa että tuonne varmasti palaamme vielä uudelleen! Paikka on varmasti kesällä todella hieno, koska kahvilan sisäpihalla oli puutarha, jossa oli pöytiä.
Lisää tarinaa kahvilasta löydät mm. täältä.

Suosittelen lämpimästi käymään Tuhanne tuskan kahvilassa, Loviisassa! :)







5 kommenttia:

  1. Uskon, että kokemus oli hieno - ja pussinkin pullat maistuivat !
    Luin juuri sen tarinan, josta kahvilan nimi vihjaa ja jota ei millään osaisi yhdistää ruusukuppeihin. Olin jo aikeissa kysäistä sinulta, mutta klikkasin itseni nettiin ja löysin ihanan, surullisen ihanan tarinan!

    VastaaPoista
  2. Pitikin kysyä mistä nimi juontaa mutta näköjään se on löydettävissä, pitää käydä lukemassa!
    Ihanaa kun on tälläisiä kahviloita olemassa, jäävät taatusti mieleen paremmin kuin tavalliset kauppakeskuskahvilat ym. Pidän tämän paikan mielessä jos joskus Loviisaan eksyn! :)

    VastaaPoista
  3. Kuulostaapa ihanalta paikalta..

    VastaaPoista
  4. Miten hieno ja persoonallinen kahvila. Kiitos mukavasta postauksesta.

    VastaaPoista
  5. Se on todella ihana paikka! Olen istunut siellä kesällä idyllisellä sisäpihalla ja nauttinut hyvät kahvit posliiniastioista superhyvän itsetehdyn sämpylän kera.

    VastaaPoista

Jätä kommentti, se ilahduttaa aina!