Lusikkaleivät


Pääsiäinen lähestyy ja jotain leivonnaista olisi hyvä tehdä pääsiäispyhille. Meillä on lusikkaleivät kuuluneet pääsiäiseen. Yleensä siskoni on ne tehnyt mutta tällä kertaa otin niiden teon. En kyllä muista milloin olen viimeksi näitä tehnyt. 

Lusikkaleipien maun salaisuus piilee voissa, joka ensin sulatetaan ja jonka annetaan kiehua aromikkaaksi ja väriltään hieman punertavaksi. Lusikkaleivät ovat pikkuleipien aatelia. Ne sopivat monenlaisiin juhliin.

Annoksesta tulee n. 30 kpl.


200g voita
1½ dl sokeria
4½ dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 tl soodaa

Väliin
1 dl omena- / vadelmamarmeladia

Pinnalle 
Siro sokeria

Sulata voi kattilassa ja anna kiehahtaa. Keitä voisulaa alhaisella lämpötilalla n. 10 min kunnes se alkaa saamaan hieman väriä.

Kaada sokerit voisulan päälle. Sekoita ja kaada kulhoon. Anna jäähtyä. Yhdistä sooda vehnäjauhoon ja lisää voi-sokeriseokseen. Sekoita tasaiseksi.

Ota taikinaa teelusikkaan ja painele tasaiseksi. Irrota ja laita leivinpaperin päälle kupera puoli ylöspäin. Paista 175 asteessa n. 10 min.

Levitä jäähtyneiden pikkuleipien tasaiselle pinnalle marmeladia ja laita toinen puolikas vastakkain. Kieritä lusikkaleivät sokerissa.


Lusikkapesä saa olla syvä, jolloin lusikkaleivistä tulee hyvän muotoisia. Minun täytyy pitää kirpparilla silmät auki, jotta saan hommattua hyvä lusikan. Tässä käyttämässäni lusikassa oli liian pieni pesä.







Kommentit

  1. Mestarillisesti olet onnistunut!

    Sain viime kuussa SLY26 ringin pariltani ohjeen, mutta lusikka se oli hiirenkolossakin esteenä.
    Ne on niinhyviä, että.......montaks' söit?

    VastaaPoista
  2. Ihana blogi Sinulla. Kokeilin myös lusikkaleipien tekoa mutta niistä tuli tosi kovia, mikä mahtoi olla syynä? Olisiko Sinulla vastausta ongelmaan. T:Seija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Näistä lusikkaleivistä tuli ennemminkin murenevia kuin kovia. Nyt en kyllä varmaksi osaa sanoa mikä olisi voinut mennä pieleen jos olivat kovia.

      Poista
  3. Jauhojen määrä vaikuttaa taikinan koostumukseen, liian vähän kovaa ja liian paljon hajoaa muruiksi.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Jätä kommentti, se ilahduttaa aina!